KURVISET KARKUSSA

Orpokotiyhdistys Siunauksela

Heino Pätiälä oli kirkkoherra ja hän oli käytännön toimissa mukana perustamassa Siunaukselan orpokotiyhdistystä. On varsin ymmärrettävää, että ensimmäisen maailmansodan aikana hyljättyjä ja heitteille jätettyjä lapsia oli. Ja orpokotiyhdistys Siunauksela perusti näitä varten orpokodin Nokialle, ja hankki sitä varten Maatialan sotilasvirkamiestalon vuokraoikeuden, ja isä ja äiti, Pietari Joonas Immanuel ja Ilma Kurvinen, olivat orpokodin johtajia. He vetivät tätä Siunaukselan ensimmäistä toimintamuotoa, orpokotia.

Kansanopisto

On varmasti poikkeuksellista, ja koko maailmassa suorastaan ainutlaatuista, että orpokotiyhdistys otti kantaakseen taloudellisen ja toiminnallisen vastuun kansanopistosta. Näin kuitenkin tapahtui. Evankelisen herätysliikkeen piirissä keskusteltiin paljon nuorison kasvattamisesta kansakoulusta eteenpäin. Ja Antti Rentola, joka oli Jämsän tavallisen kansanopiston johtaja, teki positiivisen ehdotuksen, että Evankelisen herätysliikkeen piirissä perustettaisiin oma evankelinen kansanopisto. Päätöksen tämän kansanopiston perustamisesta teki orpokotiyhdistys Siunaukselan johtokunta, jonka puheenjohtaja oli Heino Pätiälä. Ja orpokodin johtajana isä oli luonnollisesti orpokotiyhdistyksen johtokunnan jäsen ja mukana tekemässä tätä opiston perustamispäätöstä. Opisto perustettiinkin, ja se aloitti toimintansa orpokodin rakennuksessa Maatialassa ja toimi siellä vuodet 1918 ja 1919. Vuonna 1920 ostettiin huutokaupasta Mäkipään kartanon talouskeskus ja lähipellot. 1920 kansanopisto aloitti kolmannen toimintavuotensa Karkussa, Mäkipäässä.

Vapaakirkko erkanee

Sitten 1923 Heino Pätiälä ja monet hänen kannattajansa erosivat Evankelisluterilaisesta kirkosta, ja perustivat Vapaakirkon evankelisen seurakunnan rinnalle.

Pätiälä oli isän paras ystävä. Isä pohti sitä, että erotako Pätiälän mukaan vai jäädäkö kirkkoon. Se oli hänelle hyvin vaikea kysymys. Asian ratkaisi lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen, joka minun äitini kertoman mukaan oli sanonut että: ”Ei kirkko ole sitä varten että siitä erotaan, vaan se on sitä varten että kirkon piirissä tehdään työtä.” Että: ”Vasta sitten, kun sinä et saa kirkossa saarnata evankeliumia, on aika harkita eroa.” Ja siihen meidän perheessä loppui erokeskustelu.

Sitten kävi niin, että evankelinen liike kokonaisuutena jäi verrattain ehjänä kirkon piiriin. Myös sekä Siunauksela että Karkun kansanopisto jäi kirkon piiriin. Mutta Heino Pätiälä oli edelleen sekä Siunaukselan orpokotiyhdistyksen että kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja. Ja kun sääntöjä tarkistettiin, niin ne kirjoitettiin sellaiseen muotoon, että kansanopistoyhdistyksen pitää tunnustaa evankelisluterilaista uskoa ja sen pitää huolehtia siitä, että sekä yhdistysten palveluksessa olevat henkilöt eli yhdistyksen työntekijät opettavat oikeata oppia ja ovat evankelisluterilaiselle uskonkäsitykselle uskollisia.

Evankeliumiyhdistykselle taas oli vaikeata se, että sen kannattaman ja tukeman opiston johtajana oli kirkosta eronnut pappi. Yhdistyksen johtokunnan edustajat olivat sanoneet isälle, että kyllä Pätiälä täytyy erottaa. Kun hän on kerran kirkosta eronnut, ei hän voi olla evankelisen kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja. Isä oli vastannut, siis omien sanojensa mukaan, että ”hän oli tutkinut hyvin tarkkaan, mitä Pätiälä on kirjoittanut ja mitä hän on puhunut, eikä hän löydä yhtään virhettä. Millä perusteella sellainen ihminen voidaan erottaa johtokunnan puheenjohtajan toimesta”. Hänelle oli sanottu, että kun Pätiälä ei kuulu kirkkoon niin hänet on erotettava ja jos häntä ei eroteta niin evankeliumiyhdistys ja evankelinen liike lopettavat Karkun opistolta kannatuksensa. Silloin, siis pakon edessä Heino Pätiälä jätettiin valitsematta uudelleen johtokuntaan mutta sen sijaan hänet valittiin kunniapuheenjohtajaksi. Tätä historiallista tosiasiaa ei voitu kieltää ja hänelle haluttiin eroajaislahjana antaa tämmöinen huomionosoitus ja tunnustus. Tämä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1927-28, kun Heino Pätiälä jäi pois Karkun opiston ja orpokotiyhdistyksen johtokunnista.

Toimintaa Maatialassa ja Karkussa

Kun kansanopisto toimi Maatialassa, Nokialla, niin siinä oli ensimmäisenä toimintavuonna 22 ja toisena toimintavuonna 41 oppilasta. Täällä Karkun vuosina oppilasmäärät oli yleensä siinä viidenkymmenen paikkeilla. Tulijoita olisi ollut enemmänkin mutta tilanpuute esti ottamasta sen enempää oppilaita. Sen enempi Mäkipäässä kuin sitten täällä Mainiemessäkään ei ollut tilaa riittävästi; opisto kun oli sisäoppilaitos. Oppilaat periaatteessa asuivat opistolla. Tilaa oli vuokrattu. Mm. tuo Soivion omistama Pulkkilan huvila, suuri huvila Mäkipään naapurissa, joka on myöskin sen ajan huviloita jotka hyvin kelpaisivat kartanon päärakennukseksikin. Ja huoneita oli vuokrattu muualtakin.

Orpokotiyhdistys Siunauksela oli ostanut täältä Karkusta Tullun maatilan, taikka sanoisinko kartanon. Ja sinne perustettiin orpokodin filiaali eli haaraosasto. Muistan esimerkiksi; meidän kansakoulutovereina oli Tullun orpokodin lapsia. Sittemmin Karkun orpokoti lakkasi ja lapset siirrettiin Nokialle ja sille paikalle tuli Karkun emäntäkoulu, ja se on sen nimisenä edelleenkin olemassa.

Kansanopiston rahoituksesta

Lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen siirtyi päätoimiseksi Siunaukselan asiamieheksi ja tämä aiheutti vaikeita ristiriitoja evankeliumiyhdistyksen ja orpokotiyhdistyksen välillä, kun evankeliumiyhdistyksessä katsottiin että orpokotiyhdistys asettui sopimattomasti kilpailemaan samasta evankelisen herätysliikkeen taloudellisesta kannatuksesta. Että se, minkä orpokotiyhdistys sai, oli pois evankeliumiyhdistykseltä. Pietari Kurvisen ollessa orpokotiyhdistyksen asiamiehenä, tästä kysymyksestä nostettiin myöskin riita. Mutta se riita loppui nololla tavalla. Nimittäin kun tutkittiin sitten että kuinka paljon kukin oli kerännyt evankeliumiyhdistykselle rahaa, todettiin että ei yksikään maallikko ollut kerännyt evankeliumiyhdistykselle niin paljon kuin lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen ollessaan Siunaukselan asiamiehenä. Ettei se ainakaan vahingollista voinut olla evankeliumiyhdistyksen työlle.

Tässä nyt taitaa olla vaiheet kerrottuna.

Äijärin tila

Pietari ja Ilma Kurvinen ostivat muistaakseni 1927 tai niillä vaiheilla Äijärin tilan, joka on pari kilometriä opistolta, Karkun uuden kirkon takana siellä Rautaveden rannalla. Isä viljeli Äijäriä aina vuoteen –45 asti, jolloin hän myi Äijärin vanhemmalle Antero-veljelleni. Samalla pidätettiin minulle ja Auvo-sisarelleni Ruokaniemeltä jonkin verran maata. Ja tämä maa on nyt mun ja sisareni hallussa ja me olemme sen jakaneet keskenämme vaikka se oli alunperin meille kolmelle yhteisesti.

Ja me olemme kumpikin rakentaneet sinne huvilan, jotka on melkein niin kuin identtiset kaksoset. Ja siellä vietämme pääosan kesästä.

KYSYMYS: Olikos tämä sama Äijärin tila sitten se missä Antero ja Elsa viljelivät jonkin aikaa ja siirtyivät Jämsään?

VASTAUS: Vuonna –45 Äijäri siirtyi Anterolle ja Antero viljeli sitä, mikähän vuosi se mahtoi olla, 50-60 –lukujen taitteeseen, kun hän myi Äijärin ja siirtyi Jämsään. Ja siellä Anteron poika Risto viljelee Hinkkalaa edelleen.

Kansanopiston opettajista

Isä opetti uskontoa ja tietopuolisia aineita: matematiikkaa, historiaa ja suomea. Äiti opetti myöskin suomea. Talousopettajat ja käsityönopettajat ja muut sellaiset tietenkin olivat erikseen. 30-luvun loppupuolelta alkaen opettajina oli maisterikoulutuksen saaneita ja opiston palveluksessa oli agronomikin, joka opetti ilmeisesti maatalousaineita.

KYSYMYS: Kuinka laajalta alueelta oppilaat tulivat? Oliko ne Hämeestä pääasiassa, vai oliko esimerkiksi Pohjanmaalta?

VASTAUS: Kyllä oli pohjanmaalta, oli kai pääosin Satakunnasta, ja juuri Tyrvään seutu oli vahvasti edustettuna. Oppilaita oli Tyrväältä ja myös Karstulasta, Keski-Suomesta.

Vapaakirjon syntyyn johtaneet syyt

Olen kuullut kerrottavan, että Heino Pätiälä ei voinut hyväksyä sitä että kirkon papin viroissa oli ihmisiä, jotka luulivat että Jumalaa ei ole olemassa, ja siis papit eivät olleet uskossa. Hän halusi perustaa seurakunnan jossa kaikki työntekijät olisivat uskovaisia.

Frans Kärki

Hän oli minun setäni. Pietari Kurvinen oli toimeenpanemassa evankelisen liikkeen lähetystyötä Japanissa ja Ester Kurvinen-Kärki oli tyttönä ollessaan lähetyssaarnaajana Japanissa. Hänen miehensä Frans Kärki oli evankelisia pappeja, vahvasti, ja omalla toiminnallaan ja tahollaan teki sitä samaa työtä jota minun isäni ja isoisäni ja äitini tekivät.

Pekka Kurvinen jatkaa

Kristinuskon tulo Suomeen

Kerrotaan, että seuroissa pappi aina kysyi: ”Koskas kristinusko tuli Suomeen?” Tarkoitus oli saada semmoinen vastaus, että joskus 1100-luvun paikkeilla, joskus silloin kun se piispa Henrik sitä tänne oli tuomassa. Ja suomalaiset pani vastaan kirveitten kanssa. Niin sieltä vastasi yleisön joukosta joku, että eiköhän se mahtanut olla silloin kun Pietari Kurvinen tuli Afrikasta.