Magdaleena Ikonen eli
MATELI KUIVALATAR 1771-1846

Mateli-kuivalatar-17...jpgRunonlaulaja Mateli Kuivalattaren (Magdaleena Ikonen, os. Kuivalainen) hauta Ilomantsissa.

Magdaleena Kuivalainen syntyi Ilomantsin Huhuksessa, Siitarin talossa 8.5.1771 Antti Antinpoika Kuivalaisen ja Valpuri Matintytär Murokkeen kuudenneksi lapseksi. Antti Antinpojan juuret löytyvät Savosta ja Valpuri oli kotoisin silloisen Tohmajärven, nykyisen Kiihtelysvaaran Oskolan kylästä. Perhe asui Antin kotitalossa hänen leskeksi jääneen isänsä kanssa. Valpuri toimikin äitinä paitsi omille yhdelletoista lapselleen myös miehensä seitsemälle pienelle sisarukselle.

Neitoikään vartuttuaan Mateli vieraili usein Tokrajärvellä naimisissa olleiden tätiensä luona ja siellä hän tapasi myös tulevan miehensä, talollisenpoika Pietari (Pekka) Antinpoika Ikosen. Pekka oli vaimoaan vain pari vuotta vanhempi leskimies, jolla oli huollettavanaan kaksi lasta. Heidät vihittiin 9.4.1793 Matelin ollessa vielä hieman alle 22-vuotias.

Aluksi nuoripari asui Tokrajärvellä ja Kakonaholla, mutta vuonna 1797 he muuttivat Matelin kotitaloon, Siitarinvaaralle Koitereen rannalle, jonka Pekan isä Antti Ikonen oli ostanut ja vuokrannut pojalleen. Kuollessaan Antti Ikonen määräsi Siitarin talon Pekalle sillä ehdolla, että tämän veli Antti saisi asua ja viljellä puolta osuuttaan, kunnes Pekka lunastaisi koko tilan itselleen.

Veljesten vaimojen yhteiselo ei kuitenkaan oikein sujunut, joten Antti perheineen lähti Siitarista. Seuraavat naapurit, Pekan velipuolet perheineen, eivät olleet sen helpompia. Erimielisyyksien lisäksi taloudelliset vaikeudet pakottivat Ikoset luopumaan Siitarista. Vuonna 1820 he muuttivat Kontiovaaran torppaan Jaanisvaaran talon maille, niin ikään Koitereen rannalle.

Perheeseen syntyneistä yhdestätoista lapsesta viisi kuoli jo aivan pieninä. Tyttäristä kaksi, Kristina ja Magdalena menivät naimisiin serkusten, Paavo ja Paavo Kurvisen kanssa. Nämä serkukset olivat Kurvisen suvun kantaisän Paavo Kurvisen toiseksi vanhimman pojan poikien poikia.

Pekka Ikonen kuoli 1832, minkä jälkeen Mateli viljeli nimissään ollutta torppaa lastensa avulla kuolemaansa asti. Karjalan metsäruusu kohtasi matkansa pään 29.12.1846.

Magdaleena Ikonen oli oman aikansa talonpoikaisnainen, karjalainen emäntä. Kotipaikkakunnallaan ja lähiympäristössään hän oli laulajana ja parantajana tunnettu ja arvossapidetty, ehkä pelättykin, mutta omaistensa rakastama.

Nuoruutensa ja emännyytensä kukoistusaikana hänen laulunsa ja runoutensa jäivät vain lähimmäisten iloksi.

Kansallisella tasolla Mateli ja hänen runoutensa tulivat tunnetuksi vasta elinkaaren ollessa loppusuoralla. Elias Lönnrot kävi tapaamassa Matelia runonkeruumatkallaan vuonna 1838. Hän kuunteli Kantelettaren "oikiaa runotarta" kaksi päivää Kontiovaaran torpassa ja kirjoitti runoja muistiin.

1846 saapui Koitereen rannoille vielä toinenkin runonkerääjä, August Ahlqvist. Näiden miesten myötä koko Suomen kansa tuli tuntemaan Kantelettaren runonlaulajan runot.

Lähteet: Aimo Turunen: Mateli Kuivalatar - Koitereen laulaja, Kantelettaren runotar (1985)
Hallintoneuvos Pekka Kurvisen puhe Mateli Kuivalattaren muistomerkillä 8.5.1971.