Naema Kurvinen 1876-1933

Naema-kurvinen-1876

Naema Vilhelmina Kurvinen syntyi 2.1.1876 Helsingissä kuusilapsisen perheen kolmanneksi vanhimmaksi. Hänen vanhempansa Pietari Kurvinen ja vaimonsa Gustafva Wilhelmina Roswall olivat palanneet edellisenä vuonna Afrikasta, jossa perheen isä oli toiminut seitsemän vuotta lähetyssaarnaajana Ambomaalla, nykyisen Namibian alueella.

Perheen isän sukujuuret löytyvät Ilomantsin laulumailta: lähetyssaarnaaja oli Kurvissuvun kantaisän Paavon pojanpojan pojanpoika ja runonlaulaja Mateli Kuivalattaren tyttärenpoika. Äiti Wilhelmina oli varakkaan viipurilaisen suutarimestarin tytär. Hän oli käynyt saksalaista koulua ja palvellut hienossa italialaisessa perheessä, joten hän oli kielitaitoinen ja herrasväen tavoille oppinut.

Naema suoritti Helsingissä ensin viisivuotisen Suomalaisen tyttökoulun erinomaisin arvosanoin, minkä jälkeen hän pyrki ja pääsi Helsingin Kirurgisen Sairashuoneen vuoden kestäneelle sairaanhoitajakurssille ja valmistui sairaanhoitajaksi 1896, 20-vuotiaana. Voidaan vain arvailla, kuinka paljon hänen ammatinvalintaansa vaikuttivat isoäiti Kristiinan ja tämän äidin Matelin käytännön parannustaito ja luonnonlääkkeiden tuntemus. Vastavalmistunut Naema piti taitoja pakanallisina, mutta myöhemmin erityisesti omaksuttuaan teosofisia aatteita, hänen käsityksensä esiäitien kansanparannustaidoista muuttuivat.

Ensimmäinen työpaikka oli Sortavalan yleinen sairashuone, jonka olosuhteet olivat huomattavasti oppiaikojen harjoittelupaikan oloja vaatimattomammat. Sortavalassa Naema viipyi kaksi vuotta, jona aikana hän toimi myös ylihoitajana. Vietettyään jonkin aikaa Tampereella perheensä parissa hän siirtyi Oulun Lääninsairaalaan marraskuussa 1899. Oulussa "vanhempi sairaanhoitaja" omistautui työlleen ja tiedon hankkimiselle.

Vuonna 1902 Naema lähti säästörahoillaan opintomatkalle Amerikkaan, josta hänet runsaan kahden vuoden jälkeen kutsuttiin takaisin Oulun Lääninsairaalan ylihoitajaksi. Naema oli silloin 28-vuotias. Ylihoitajaksi tultuaan hän ensitöikseen uudisti sairaanhoitajien opetusohjelman painottaen teorian merkitystä koulutuksessa. Lisäksi opetuksessa korostettiin potilaan huomioonottamista, kuuntelemista ja lohduttamista.

Naema Kurvinen osallistui koko ikänsä aktiivisesti sosiaaliseen toimintaan ja edisti demokratiaa hoiva-alalla. Vuonna 1901 hän teki aloitteen sairaanhoitajien oman lehden perustamisesta, mutta toive toteutui vasta vuosien kuluttua Epione-nimisenä. Oulun Sairaanhoitajataryhdistyksen Naema perusti 1908 ja toimitti sen jäsenlehteä,  Kipinää. Ko. yhdistyksessä ylläpidettiin demokratiaa, kaikki jäsenet olivat keskenään sisaria. Vihdoin vuonna 1919 pitkäaikainen haave suomenkielisestä ammattijärjestöstä toteutui, ja perustettiin Suomalainen Sairaanhoitajatar Yhdistys. Vuonna 1912 Naema perusti yhdessä Yrjö Kallisen kanssa Ouluun teosofisen Aatto-looshin.

Naema Kurvinen oli omana aikanaan harvinainen nainen, varsinkin Oulun kaltaisessa pikkukaupungissa. Hän oli määrätietoinen, periaatteellinen ja yhteiskunnallisesti kantaaottanut nainen. Hän oli hoikka, ylväsryhtinen, valpasilmeinen, pedantti ja ulkoasultaan huoliteltu. Lisäksi hän oli kasvissyöjä, mikä johtui teosofisesta elämänkatsomuksesta.

Elämäntavoiltaan hän oli ehdoton; tämän ehdottomuuden rikkoi vain yksi poikkeus: Naema poltti tupakkaa, useimmiten piippua. Tästä tavasta hän usein kiisteli Ester-sisarensa miehen kanssa vieraillessaan heidän luonaan Laihian pappilassa.

Päästyään eläkkeelle 1926 Naema Kurvinen muutti takaisin Helsinkiin, jossa hän edelleen työskenteli asiantuntijana komiteoissa sekä osallistui aktiivisesti sairaanhoitajayhdistyksen toimintaan. Lisäksi hän perusti Unioninkadulle "Sairasaputoimisto & Opas Salven", joka auttoi maaseudulta kaupunkiin tulleita potilaita kaikenlaisissa käytännön ongelmissa.

Naema Kurvisen aktiivinen ja työntäyteinen sekä yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan kauaskantoinen elämä päättyi 17.4.1933 Helsingissä.

Lähde: Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkeli: Säkeitä sairaanhoitajan elämästä, kirjoittanut Anu Seppälä, syyskuu 1998