Pekka Kurvinen 1921-2004

Pekka Kurvinen 1921-2004

Kunto Pietari (Pekka) Kurvinen syntyi 11.12.1921 Karkussa rovasti Pietari J. I. Kurvisen ja Ilma Maria Konkolan seitsenlapsisen perheen toiseksi nuorimmaiseksi. Pekka Kurvisen isän isä oli lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen, joka puolestaan oli sukumme kantaisän, 1713 syntyneen Paavo Kurvisen pojanpojan pojanpoika ja runonlaulaja Mateli Kuivalattaren tyttärenpoika.

Vuonna 1949 Pekka Kurvinen vihittiin jalasjärveläisen Anna-Liisa Hongiston kanssa ja heille syntyi neljä lasta: Sirkka (1950-, nyk. Heikkilä), Pekka (1953-), Ritva (1959-, nyk. Jäättelä) ja Matti (1961-).

Nuorena koululaisena Pekka Kurvinen osallistui talvisotaan, saaden ansioistaan vapaudenmitalin. Jatkosodan aikana hän palveli aluksi Saksan itärintamalla ns. panttipataljoonassa ja myöhemmin Suomessa Karjalan Kannaksella ja suvun kotiseudulla Ilomantsissa. Hänet palkittiin urhoollisuudestaan useilla kunniamerkeillä.

Pekka Kurvinen kirjoitti ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1941. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1949 ja sai varatuomarin arvon kolme vuotta myöhemmin. Työurallaan hän toimi mm. valtionvarainministeriön perimistoimiston tarkastajana, eduskunnan oikeusasiamiehen sihteerinä, lainsäädäntöneuvoksena ja lopuksi vuodesta 1969 eläkkeelle siirtymiseensä saakka, lähes 20 vuotta, hallintoneuvoksena korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Luottamustehtäviä Pekka Kurvisella oli aktiivivuosinaan monia, mm. Rinnekotisäätiön varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja vuosina 1974–87, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallituksen jäsen 1975-80 Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja 1976–84.

Kurvinen on julkaissut teoksen "Päätöksenteko hallinnossa" sekä erillisiä kirjoituksia mm. oikeustieteellisissä aikakauslehdissä.

Hänen vaimonsa Anna-Liisa, joka oli myös koulutukseltaan juristi, eteni urallaan hovioikeudenneuvokseksi asti. Anna-Liisa ja Pekka osasivat esimerkillisesti jakaa aikansa työn, perheen ja ystäviensä kesken. Usein he kokosivat lapset perheineen juhla- ja merkkipäivinä mökille tai Pohjois-Haagan kotiin. Silloin pohdittiin päivänpolttavia kysymyksiä sekä muisteltiin entisiä aikoja ja hauskoja tapahtumia. Pekka viihtyi hyvässä seurassa oli armoitettu tarinan- ja kaskunkertoja. Hänen rakkaimpia harrastuksiaan olivat metsästys ja kalastus, joiden lisäksi vapaa-aika kului suurelta osin kesämökin askareissa. Hänen käsiensä taidot tulivat hyvin esille mm. hänen valmistamissaan lasten puuleluissa tai vaikkapa kesämökin jyhkeissä kiviportaissa. Ulkomaanmatkoilta hän yleensä palasi matkalta hankittu uusi hattu tai lakki päässään.

Pekka Kurvisen isä, rovasti Kurvinen toimi 1950-luvun alussa aktiivisesti Kurvisen sukuyhdistyksen perustamisen puolesta. Pekka Kurvinen seurasi isänsä jälkiä ja oli myös aktiivisesti mukana sukuyhdistyksen toiminnassa. Useissa sukukokouksissa hän piti esitelmiä ja puheita monista aiheista. Viimeisin esiintyminen kyseisissä merkeissä tapahtui Vammalan Karkussa vuonna 1998, kun hän kertoi Kurvisten ja erityisesti isänsä, äitinsä ja isoisänsä vaikutuksesta Siunaukselan orpokodin ja Karkun Evankelisen kansanopiston vaiheisiin. Vuonna 1992 Pekka Kurvinen kutsuttiin Kurvisen sukuyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.

Loppukesästä 2004 sukuyhdistyksen tavoitti suruviesti: Pekka Kurvinen oli saavuttanut matkansa pään 11. elokuuta sairastettuaan muutaman vuoden. Sukuseura muistaa kiitollisuudella yhtä kautta aikojen aktiivisimmista jäsenistään.

Kunto Pietari (Pekka) Kurvisen (11.12.1921-11.8.2004) "SOTAHISTORIA"

Talvisota

27.1. – 23.7.1940 Sissipataljoona 2
Sissi (stm)

11.2.1940 Etulinjalla: Heipä hei Auvo-siskoseni, Täällä parrakkaitten sissien parissa sitä nyt oleskelen. Viihdynkin hyvin, vaikka homma on kovaa. Sissi ei ole tavallinen sotilas, sillä on kovempi työ, mutta myös suuremmat vapaudet. Meillä oli hiljan luja taistelupäivä. Valloitimme tukikohdan, vaikka vihollisen tykistötuli oli paikoin kovempaa kuin Tolvajärvellä. Minäkin olin iltapäivän ihan pahimmassa ryöpyssä. Kyllä siinä tuli Kaikkivaltias mieleen, ja niin säilyin hermostumatta. ...

  • Vapaudenmitali VM2, 1940
  • Suomussalmi-muistomitali miekoilla ja soljella, 1940
  • Tolvajärven risti, muistoksi osanotosta puolustukseen Tolvajärvi-Aittojoen rintamalla, 1940

Jatkosota

15.6.1941 – 4.6.1943 FFB (Finnische Freiwillige Bataillon)
SS-Schütze (stm)

Suomalaispataljoona taisteli kunniakkaasti itärintamalla 3.12.1941-29.4.1943: aluksi Miusjoella, sitten Kaukasuksella ainaTerekillä asti ja lopuksi divisioonan vetäytyessä takaisin Donetsille.

PKn-sotahistoria-Rev
Wiking-divisioonan suomalaisen vapaaehtoispataljoonan moottoripyörätaistelulähetti.

1.4.1942 SS-Sturmmann (kopr.)

4.11.1942 Kaukasus: ... Ja ajaa moottoripyörällä läpi sulkutulen! Miten monesti olenkaan siunannut itseni Jumalan huomaan ja kiertänyt kaasun pohjaan! Mutta naarmuakaan en ole saanut, vaikka pyörä onkin läpiä täynnä. Mutta niiden läpien tullessa olen aina ollut itse jossakin suojapaikassa, vaikkakaan en kaukana. No tähän saakka olen tullut varjelluksi, uskokaamme siis parasta. ...

  • Vapaudenmitali VM2, 1942
  • Rautaristi EK II, 8.1.1943
  • Musta haavoittumismerkki, 18.3.1943

 

1.5.1943 SS-Unterscharführer (alik.)

Suomalaisen SS-pataljoonan historiasta ja taustasta on professori Mauno Jokipii laatinut yksityiskohtaisen selvityksen kirjassaan ”Panttipataljoona”, jonka ensimmäinen painos valmistui vuonna 1968.

9.7. – 21.12.1943 Upseerikoulu UK57 Niinisalo
24.2.1944 Vänrikki

22.12.1943 – 22.8.1944 JP6/ RvPr
(Jääkäripataljoona 6/ Ratsuväkiprikaati )
Joukkueenjohtaja

Kannaksen viivytystaistelut Vammeljärvellä ja Viipurinlahdella 13.6.-9.7.44

  • Vapaudenristi miekkoineen VR4, 28.6.1944

PKn-sotahistoria-Rev

Ilomantsin mottitaistelut "Korpisodan suurvoitto" 26.7.-9.8.1944

  • Vapaudenristi miekkoineen tammenlehvän kera VR4 tlk, 22.8.1944
  • Vapaudenristi miekkoineen VR3, 17.9.1944
  • Ryhmä Oinosen ratsuväkiprikaatin muistoristi (osallistumisesta jatkosodan 41-44 taisteluihin)

Jääkäripataljoona 6:n historiikin vuosilta 1943 ja 1944 kokosi everstiluutnantti Antti Juutilainen vuonna 1993 yksiin kansiin otsikolla ”Nuoren jääkärin tie”.

22.8.1944 – 30.11.1944 22 Sotasairaala
(haavoittuminen kranaatinsirpaleesta reiteen)

Ylennykset ja kunniamerkit sotien jälkeen

6.12.1954 Luutnantti

  • Sodan 1941-1945 muistomitali, 1957
  • Veljesapu ry:n Muistoristi No 3 solkineen, vuosina 41-43 Saksan sotavoimissa palvelleille suomalaisille vapaaehtoisille

6.12.1965 Yliluutnantti

  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki, 6.12.1965
  • Vapaussoturien huoltosäätiön Sininen risti, marraskuu 1967
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 luokan komentajamerkki, 6.12.1975

Ma laulan Suomelle armahalle,
sen iskuun valmiille leijonalle,
:,: Sä vartu vahvaksi, synnyinmaani,
ma sulle laulan, sun maljas juon. :,:

Tiedot on koonnut Veijo Pietari (Pekka) Kurvinen.
Loppuruno on Nortamon ”Juhlan päättäjäislaulun” toinen säkeistö.

Lähteet: Lakimiesmatrikkeli, Suomen lakimiehet 1999
Kuka kukin on -teos, 1990

Pekka Kurvisen lapset ovat tarkistaneet tekstin asiasisällön.