Toivo Kärki 1915-1992

Musiikki oli Toivon kotona vahvasti läsnä, ja kaikki lapset pantiin soittamaan. Toivo kiinnostui aidosti musiikista jo nuorena, soitti pianoa ja urkuja sekä isänsä saarnamatkoilla harmonia. Hän opiskeli pianonsoittoa ja musiikin teoriaa jonkin verran yksityisopettajien johdolla mutta enimmäkseen itsenäisesti. Vuonna 1928 hän kuuli tamperelaisessa kahvilassa Louis Armstrongin musiikkia ja rakastui peruuttamattomasti amerikkalaiseen jazziin. Hän kuunteli radiosta ulkomaisia asemia ja sisäisti swingin rytmikäsityksen, sovittajien sovitustyylin sekä suurten säveltäjien tavan säveltää.

Syksyllä 1933 Toivo Kärki aloitti ammattimuusikon uransa tamperelaisessa Funkis-ravintolan yhtyeessä. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi Turkuun Klaus Salmen johtaman Ramblers-yhtyeen pianistiksi. 1930-luvun kuluessa Kärki kehitti osaamistaan, hänen ensimmäiset sävellyksensä levytettiin, ja hän alkoi sovittaa. Hän oli yksi Suomen harvoista amerikkalaista tyyliä suosivista muusikoista, kun vallalla oli saksalainen tyyli. V. 1939 RUK:ssa ollessaan hän voitti englantilaisen Rhythm-lehden kansainvälisen sävellyskilpailun, ja tästä itseluottamusta saaneena hän suunnitteli vakavissaan Amerikkaan lähtöä.

Kärki ehti olla sotaväen jälkeen siviilissä vain pari kuukautta, kun hänet komennettiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, ja marraskuussa 1939 syttyi sota. Talvisodassa vänrikki Kärki toimi Muolaassa 1/KTR 11:n patteriupseerina ja osallistui useisiin koviin taisteluihin.

Rauhan palattua Kärki soitti Helsingissä Erkki Ahon orkesterissa ja teki sille paljon moderneja sovituksia. Joulukuussa 1940 levytettiin Eero Väreen laulamina 28 hänen sävellystään, joita olivat sanoittaneet Auvo Kurvinen (hänen serkkunsa), Kerttu Mustonen ym. Mikään kappaleista ei kuitenkaan noussut laajempaan tietoisuuteen.

Kärki joutui jälleen armeijaan kesäkuussa 1941, ja syttyi jatkosota. Divisiooniin kuulumaton KevPsto 10, jossa Kärki palveli, eteni itään ja osallistui Petroskoin valtaukseen. Sieltä se siirtyi Karhumäkeen ja vuoden lopulla Syvärin eteläpuolelle, jossa se asettui asemiin Homorovitsin kylän tienoille. Yli kaksi vuotta kestäneen asemasodan aikana oli taisteluja ajoittain Kärjen toimiessa patterin päällikkönä. Oli myös rauhallista aikaa, ja silloin hän teki musiikkia suoraan nuottipaperille, sillä mitään instrumenttia ei ollut. Koskaan myöhemminkään säveltäessään ja sovittaessaan hän ei sitten sellaista käyttänyt. Hän oli kirjeenvaihdossa sanoittajiensa kanssa, ja valmiita kappaleita syntyi runsaasti. Niitä levytettiin 48 kappaletta vuonna 1942 Eero Väreen, A. Aimon ja Henry Theelin laulamina ja 10 kappaletta vuonna 1944 Olavi Virran laulamina, mutta suuri määrä jäi levyttämättä (nuotit ovat tallessa). Erityisesti on huomattava, että useimmista musiikin ammattilaisista poiketen Kärki ei toiminut viihdytysjoukoissa. Hänet ylennettiin luutnantiksi keväällä 1942 ja yliluutnantiksi sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin vapaudenristit 3 ja 4.

Rauhan tultua Kärki aloitti taas Erkki Ahon orkesterissa pianistina ja sovittajana, mutta pian hän siirtyi vapaaksi musiikin tekijäksi: hän sävelsi, sovitti, johti levytyksiä ja soitti niillä itse mukana, yleensä hanuria. Ensimmäiset menestyskappaleetkin syntyivät. Melkein kaikki niistä olivat tangoja, ja Kärkeä voidaankin pitää omaleimaisen suomalaisen tangon tärkeimpänä kehittäjänä. Hän oli jättänyt taka-alalle alkuperäisen rakkautensa, jazzin ja löytänyt oman suomalaisuutensa, epäilemättä ankarien sotavuosien koulimana. Silti hänen tangoissaan on helposti löydettävissä jazzin vaikutteita kuten rikkaita harmonioita. Melodiikassa taas on selviä viitteitä slaavilaisuuteen.

Syksyllä 1946 Kärki perusti kiertueyhtyeen ja kiersi Suomea yhdeksän vuoden ajan. Yhtyeen kokoonpano vaihteli, mutta mukana oli aina Suomen muusikoiden parhaimmistoa. Raskailla kiertueillakin Kärki sävelsi, ja tuotteita levytettiin Helsingissä käydessä. Sanoja tekivät Kerttu Mustonen, Helena Eeva, Lauri Jauhiainen, Tapio Lahtinen ym. ja laulajana oli 1940-luvun puolella lähes aina Henry Theel.

Vuonna 1950 Kärki aloitti erittäin aktiivisen yhteistyön Reino Helismaan kanssa. Rovaniemen markkinoilla -elokuvan myötä kaksikko leimautui rillumarei-tyyliin, joka sai virallisen kritiikin jyrkän tuomion pelkkänä roskana, mutta josta viihteennälkäinen kansa piti suuresti. Rillumarei-kappaleita, jenkkoja, polkkia ym. syntyi parivaljakolta runsaasti, mutta paljon syntyi muutakin: tangoja, valsseja, laulelmia, foxtroteja. Laulajina olivat Esa Pakarinen, Jorma Ikävalko, Erkki Junkkarinen, Olavi Virta, Matti Louhivuori, Tapio Rautavaara, Metro-Tytöt ja Juha Eirto monen muun ohella. Suomalaisen musiikin klassikoiksi jääneitä kappaleita on noilta vuosilta uskomaton määrä ja ennakkoluulottomin nykykorvin kuunnellen voi vain hämmästellä tuotteiden tinkimätöntä ammattilaistasoa.

1955 Kärki lopetti keikkailun ja siirtyi Musiikki Fazerin kotimaisen tuotannon päälliköksi. Koska hän jatkoi säveltämistään sammumattomalla teholla, hän joutui vaikeaan kaksoisrooliin: toisaalta edistämään firman etua, toisaalta saamaan omia tuotteitaan esille. Vankkumattoman moraalisena henkilönä hän piti huolen siitä, että toiminta oli asiallista.

Nuorisomusiikin synty ja kansainvälisten vaikutteiden suosio 1950-luvun lopulla sai Kärjen ja Helismaan modernisoimaan tyyliään. Kärki harjoitti aktiivista kykyjen etsimistä ja löysi nuoria lahjakkaita laulajia: Eila Pellisen, Eino Grönin, Eila Pienimäen ja monia muita. Pitkän tauon jälkeen Kärki teki taas mieleisiään swing-tyylisiä ison orkesterin sovituksia sävellyksilleen.

1960-luvun alussa oli toinen suuri tangokausi paljolti vastareaktiona nuorison rautalankamusiikille. Kärki ja Helismaa tekivät tangoja, mutta kaikenlaista muutakin ja kappaleiden vuo oli sammumaton. Menestystäkin oli silloin tällöin, joskin suuri osa tuotteista jäi vain aktiiviharrastajien tuntemiksi. Niiden joukossa on paljon yllättäviä helmiä. 1960-luvun kuluessa, yleisen ilmapiirin väljentyessä halveksittu iskelmämusiikki alkoi vähitellen saada hieman arvostustakin. Tämä oli aina vastatuuleen puskeneelle Kärjelle arvokas asia.

Reino Helismaa kuoli vuonna 1965. Toivo Kärki menetti luotettavan, ahkeran ja ammattitaitoisen yhteistyökumppanin, jonka kanssa oli syntynyt noin 560 levytettyä kappaletta. Hän ei kuitenkaan jäänyt paikalleen murehtimaan vaan löysi uusia sanoittajia kuten Juha Vainion, Pauli Salosen, Tuula Valkaman, uudestaan Lauri Jauhiaisen sekä Vexi Salmen ja painoi taas eteenpäin täydellä höyryllä.

1970-luvulla musiikkimaailma teknistyi ja koveni. Monissa liemissä keitetty Kärki pystyi edelleen pysyttelemään ajan hermolla. Kaiken muun ohella perinteinen iskelmämusiikki onnistui säilyttämään jonkinlaisen aseman ja vuosikymmenen lopulla oli selvä vanhan musiikin nousukin.

Täyttäessään 65 vuotta vuonna 1980 Kärki jäi muodollisesti eläkkeelle, mutta jatkoi säveltämistään täysitehoisesti. Vaikeutena oli vain tuotteitten markkinointi. Hänellä ei ollut enää luontevaa yhteyttä vanhaan levy-yhtiöönsä, mutta siinä ja muissa firmoissa hän sai sentään jonkin verran kappaleitaan levylle. Hyvin paljon enemmän niitä jäi tosin ainoastaan nuottipaperille. Menestyskappaleita oli vain harvakseen. Nuorisomusiikki oli vallannut kentän eikä vanhalla veteraanilla ollut enää sinne asiaa. Vastapainoksi Kärki sai sitten virallistakin arvostusta useiden kunnianosoitusten muodossa. Hän teki töitä lähes loppuun saakka. Muutaman kuukauden sairastettuaan hän kuoli 30.4.1992.

Toivo Kärjeltä jäi 1350 levytettyä sävellystä, ja niitä esittivät melkein kaikki vähänkään merkittävämmät laulajat. Sovituksia muihin kuin omiin sävellyksiinsä hän teki laskemattoman määrän. Hän sävelsi musiikin 49 elokuvaan. Tuottajana hän vaikutti suomalaisen iskelmämusiikin kehitykseen ratkaisevalla tavalla 25 vuoden ajan. Hän koulutti monet huomattavimmista sanoittajista ja löysi sekä auttoi uran alkuun ja pitemmällekin erittäin suuren määrän laulajia.Toivo Kärki vihittiin 9.6.1936 laihialaisen Tuulikki Leikkaan (1913-2001) kanssa, ja avioliitto kesti Toivon kuolemaan saakka. Perheeseen syntyi kolme lasta: Anna-Liisa (1937-, nyk. Suurpää), Pekka (1940-) ja Kalervo (1945-). Perheenisänä Toivo oli luonteensa mukaisesti tiukka ja vaativa, toisaalta suurpiirteinen ja laajasydäminen. Muutenkin hän oli henkilönä monella tavalla ristiriitainen. Ammattipiireissä hänet tunnettiin näkökulmasta riippuen joko hankalana jääräpäänä tai luotettavana ja asioihin perusteellisesti syventyvänä huippuammattilaisena. Hän oli tiukka johtaja ja toisaalta herkkä taiteilija. Hän oli kiivas ja helposti tulistuva, toisaalta leppoisa ja huumorintajuinen. Hän oli tapoihinsa piintynyt konservatiivi, toisaalta hän katsoi aina eteenpäin ja kieltäytyi menemästä museoon. Hän oli talousasioissa täsmällinen mutta toisaalta legendaarisen antelias. Hän oli tavattoman energinen ja kiinnostunut monesta muustakin asiasta kuin musiikista. Jämptiys, moraalinen ryhti ja tinkimätön rehellisyys olivat hänen tunnuksiaan. Pikkumaisuus ja poroporvarillisuus olivat hänestä todella kaukana.

Vaikka joutui asumaan Helsingissä, Kärki ei ollut hengeltään kaupunkilainen vaan viihtyi aina paremmin maalla. 1960-luvulla Asikkalasta hankkimallaan mökillä hän vietti aikaa vuosien kuluessa yhä enemmän sipuleita viljellen ja syntyjä syviä pohdiskellen, ja suuri osa hänen uransa loppuvaiheen sävellyksistä syntyi siellä.

Äitinsä Esterin, lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen tyttären kautta perityt karjalaiset juuret Kärki tiedosti syvästi. Toivo Kärki oli aktiivisesti mukana perustamassa Kurvisen Sukuyhdistystä 1952 ja hänen toimeksiannostaan sekä rahoittamanaan hänen nuorempi veljensä Ilmari teki laajan tutkimuksen Kurvisen suvusta. Tämä oli pohjana myöhemmin laadituille sukutauluille. Toivo kävi perheineen Ilomantsissa Kurvisen sukujuhlilla aina kun suinkin pääsi, aina yhtä innokkaana.

Kalervo Kärki
Kirjoittaja on Toivo Kärjen nuorin poika. Hän asuu Nilsiässä ja toimii siellä matematiikan opettajana.

Lisätietoja:

• Maarit Niiniluoto: Toivo Kärki - Siks oon mä suruinen (Tammi 1982)
• Juha Henriksson - Risto Kukkonen: Toivo Kärjen musiikillinen tyyli(Suomen Jazz & Pop Arkisto 2000)
• Kalervo Kärki: Toivo Kärki - sävellysten ensilevytykset 1933-2001 (Pop-lehti 2002)
• www.toivokarki.net