KURVIKAS MATKA –

Kurvissuvun kohtu sijaitsee Ilomantsissa. Ilomantsissa syntyneeksi on rekisteröity kauimmainen tutkittu esi-isä Paavo Kurvinen (1713–1803). Myös Mateli Kuivalatar ja lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen olivat niiltä seuduilta kotoisin. Ilomantsista löytyykin useita Kurvissuvun kantavanhempien muistomerkkejä: Mateli Kuivalattaren patsas pystytettiin v. 1961 ja 1971 rakennettiin Runonlaulajan pirtti Parppeinvaaralle. Pietari Kurvisen muistomerkki pystytettiin Ilomantsin kirkon kylkeen v. 1968 ja Käenkosken Lapinniemen tienhaaraan Matkamiehen risti v.1990; ”tienviitaksi ja siunaukseksi kulkijoille”. Sukuyhdistys on ollut jokaisessa hankkeessa mukana joko kunnan avustamana tai koko hankkeen talkootöillä toteuttajana kuten Matkamiehen ristin pystyttämisessä.

Kurvisen sukuyhdistys perustettiin edistämään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta suvun jäsenten kesken ja ennen kaikkea vaalimaan suvun perinteitä sekä menneiden sukupolvien muistoa. Kurvisen sukuun onkin kuulunut useita henkilöitä, joiden elämäntyötä kunnioitetaan yhä laajalti.

Yksi esiäideistä on Mateli Kuivalatar (1771–1847), Elias Lönnrotin mukaan Kanteletar -teoksen ”oikia runonlaulaja”. Häneltä Lönnrot keräsi osan Kantelettareen päätyneistä lauluista. Mateli Kuivalattaren lauluja on tutkittu paljon, mm. Martti Haavion ja professori Aimo Turusen toimesta. Viimeisin Mateli Kuivalattareen liittyvä julkaisu on kirjailija Anu Kaipaisen romaani Kuin on pitkät pilven rannat vuodelta 2000, joka kertoo Matelin elämäntarinan osin fiktiivisin juonenkääntein.

Toinen voimakas hahmo suvun kantavanhempana on Kuivalattaren lapsenlapsi, Pietari Kurvinen (1842–1925), Ambomaan lähetystyön uranuurtaja ja 1800–1900 –lukujen vaihteen hengellinen rohkaisija. Pietari Kurvisen ansiokas työ hengellisen elämän virkistäjänä tulee hyvin ilmi seuraavasta esimerkistä: Seuroissa oli papilla tapana kysyä, että milloin kristinusko tuli Suomeen. Yleisön joukosta tuli silloin vastaus, että eiköhän se mahtanut olla silloin kun Pietari Kurvinen tuli Afrikasta. Sukuyhdistyksen 50-vuotisjuhlavuosi onkin samalla Pietari Kurvisen syntymän 160-vuotismuistojuhlavuosi.

1900-luvulla vaikuttaneista Kurvissuvun jäsenistä on syytä mainita kansamme tuntojen tulkki, säveltäjämestari Toivo Kärki (1915–1992). Toivo Kärki oli myös innokas ja aktiivinen vieras sukuyhdistyksen kokoontumisissa – soittipa niissä toisinaan vielä julkaisemattomia sävellyksiäänkin, joita suvun jäsenet sitten jonkin ajan kuluttua kuulivat radiosta. Toivo Kärki korosti mm. Maarit Niiniluodon kirjoittamassa Siks oon mä suruinen –teoksessa Karjalaa henkisenä synnyinmaanaan.

Kurvisen sukuyhdistys on kokoontunut sukujuhliin 23 kesänä. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta juhlat on pidetty Ilomantsissa. Sukujuhlat ovat koostuneet sukulaisten yhdessäolosta ja monenlaisesta ohjelmasta, joka on tuonut suvun perinteet lähemmäksi nuorta sukupolvea. Perinteinä sukujuhlissa ovat olleet seppeleiden laskut muistomerkeille, osallistuminen jumalanpalvelukseen sekä varsinaisen sukukokouksen pitäminen. Vierailevina esiintyjinä ovat olleet mm. Ambo-Kavangon kirkon piispa Leonard Auala, useita esiintyjäryhmiä ja Ilomantsin kunnan edustajia sekä Maarit Niiniluoto, joka on kertonut Toivo Kärjen säveltäjäntyöstä. Sukulaisten oma ohjelma on sisältänyt erilaisia muistelmia ja puheita (mm. hallintoneuvos Pekka Kurvisen toimesta) sekä musiikki-, tanssi- ja runoesityksiä.

Sukuyhdistyksen hallituksen eli sukuneuvoston toimintaan on sisältynyt sukujuhlien valmistelun lisäksi muistomerkkien kunnossapitoa, uusien suvun jäsenten luettelointia ja sukutaulujen ylläpitoa, suvun jäsenten merkkipäivien muistamista sekä stipendien jakamista eri aloilla ansioituneille suvun nuorille rohkaisuksi opiskeluun ja taiteen tuottamiseen.

Jäseniä Kurvisen sukuyhdistyksessä vuonna 2000 oli 224 ruokakuntaa. Jäsenmaksu on vuoteen 2002 ollut 30–50 mk / ruokakunta / vuosi.

Tiivistelmän on laatinut historiikin kirjoittaja, Vilja-Tuulia Huotarinen.